Tiiättekö ku on niitä ihmisiä jotka on kokeista silleen että joo meni ihan sikana huonosti ja sit ne vetää sieltä täydet pisteet. Tai niitä jotka monivalinnassa pääsee tuurilla läpi. No mie en kuulu kumpaakaan luokkaan. Miulla oli tänään kaks koetta ja toisesta saatiin jo tulokset ja meikälle sieltä napsahti rapsakat 4,80 ja 5 pääsee läpi. Se oli vielä monivalinta mis aattelin et pelaan varman päälle ettei vääristä mee sit miinuksia ni siis miulla on varmaan menny just se yks liikaa väärin.. lukemalla vähän enemmän tostakin ois varmaan selvinny mut en jaksanu ottaa stressi koska tää ei ollu vielä ns. virallinen koepäivä ja meillä on viel kaks yritystä jäljellä, niin aattelin et otan chillisti ja käyn kattoo millanen se koe oli. Mut sit tietty niitä asioita joita opiskelin niin niistä ykskään ei tullu siihen kokeeseen jeeee..

Mut no silti, ois se ollu kiva päästä siitä et ois saanu yhen pois alta, etenki ku tänä keväänä miul on noita kursseja seittemän sen viiden sijaan. Mut uskon kyllä et kyl se seuraavassa yrityksessä menee läpi, ei se onneks ihan super vaikeelle vaikuttanu. Toisesta kokeesta en halua ees tietää miten on menny, se opettaja on joku super politiikka-hippi-maailmanpelastaja-tilastotieteilijä ja sen kokeesee pitää kertoo kaikki aina siitä miten tehdä vegaanista ruokaa aina Espanjan kriiseihin ja uusii poliittisiin tuuliin ja puolueisiin. Veikkaan et se päästää miut säälillä läpi ku yritän jonkun yhden vuosiluvun varaan jäsennellä jotain fiksua poliittista kannanottoa :-D

Tääl on ollu nyt ihan kivaa. Miusta on mukavaa et mein tunnit loppuu ja pääsee semmoseen kunnon kokeisiin valmistautumis moodiin, nyt siihe on ollu jotenki tosi vaikee päästä kiinni ku on ollu pääsiäislomaa ja vappua ja ties mitä yksittäisiä vapaapäiviä. Meil on ollu kans nyt tosi paljon isoja projekteja koulussa ni ei oo jotenki ollu motivaatiota pysyä teoriassa ollenkaan mukana. Pääsiäisenä mie kävin Suomessa pari päivää ja sit porukat tuli tänne, oli kivaa! Vaikkaki onnistuin nappaamaa itelleni jälleen jostain jonku kurkkuviiruksen ja harhailin 40 asteen kuumessa ensiavusta hakemaan antibiootteja. Miulla on ollu nyt taas kauheen ristiriitasia fiiliksiä ku sillo ku on täällä tuntuu et ois iha sika kiva olla vaan täällä vaikka kesänki yli. Miuta esimerkiks oikeesti harmittaa että en saa vietettyä kesää ollenkaan miun espanjalaisten kavereiden kanssa ku ne on suunnitellu vaikka mitä kivaa festaria sun muuta. Mut sit taas ku olin Suomessa ni ajatus siitä et pääsee kesäks pois täältä ja Suomeen perheen ja kamujen sekä töihin (!! siis kaipaan töitä) ni on kans ihan sika kiva. Ehkä seuraavana kesänä ois kiva olla kuukaus täällä ja kuukaus Suomessa, en tiiä. Toisaalta nyt jo sulan ja kuolen tääl sisällä tähän kuumuutee et tiiä sitte kui toimivaa se oli.

Ja siis voi herranjumala, sen lisäks et tääl on helen kuuma tääl kämpässä sisällä nii tääl on torakoitaaaaaa.. mie ku olin Pääsiäisen Suomessa ni Mari oli löytäny kuolleen ja ei siitä menny kauakaa ku mein vessan matolla hengaili ihan ihka elävä. Siis voin kertoo et sinä yönä ei nukuttu ja vieläki säpsähtelen kaikkea rapinaa ja miltee poikkeuksettu nyt siivottaessa on löytyny kuollut jostain. Tiiän et ne ei tee mitään ja täällä niitä on, eikä miuta ne ulkona ällötä mut sit ku ne on täällä omassa kämpässä sisällä nii en tiiä, jotenki ällö olo tulee. Oikeesti Suomi on siunaus, ei siel jättitorakat hillu. Ja se viel siinä et jos ne ois sellasia pikkusia mut ko ne on oikeesti aika suhteellisen isoja...

Mutta, nyt on pakko mennä nukkumaa et jaksan taas huomenna raahautua tunnille, vielä pari päivää ja sit se on siinä! Siis ihan hullua aatella et toinen vuos on jo käyty.. toki kaikista vaikein on eessä eli kokeista selviytyminen joka jatkuu vielä heinäkuun alkuun, mut eipähän oo pakko raahautua ihan joka päivä sinne jumalan selän taakse.

Life so good

Holaa!
 Näin se aika vaan menee, niin kovasti piti tulla Berliinin reissun jälkeen ilmottelemaan itestäni mut niin siitä vaan on kaks kuukautta ku sielläkin oltiin :-D Meillä just tänään loppu loppukokeet ja herranjesta mite oikeen tunnen ku kaikki stressi vaan purkautuu.. oon ollu ihan suhteellisen tyytyväinen miten kokeet on menny, varmasti jotain menee uusintaan mutta eipä tuo haittaa, viimevuoteen verrattuna ei ees uskois et sama ihminen käy tuolla koulussa :-D Vaikka edelleen on vaikeita asioita niin se että ymmärrän tunneilla suht kaiken, luokan eessä pidettävät esitelmät menee jo aika ittestään ja saan kokeista parempia numeroita kun muut luokkalaiset (en vaan voi käsittää) niin tekee kyllä ihan pirun ylpeeks ja iloseks!

Joulun vietin hyvin perinteisesti Suomessa ja oli tooosi kiva loma vaikkakin puolet siitä sain viettää kuumeessa..vähän olin huolissanu ku lukemine senki takia jäi vähä vähille mut siinä viikossa mikä miulla oli aikaa kun tulin takasi ennen kokeiden alkua sai kyllä aika hyvin kiinni! Ja iha kohta pääsen jo uudelleen Suomeen! Olin eka suunnitellu et haluisin lähteä Puolaan tmv pääsiäislomalla mut äitin syndien takia Suomi vetää puoleensa (ja se et sain lennot ihan sika halvalla). Ja sit lennetää koko perheen voimin tänne vielä viettää äitin synttäreitä! Täytyy jo asennoituu matkaoppaan rooliin iha kunnolla. Mut kiva esitellä "kotikaupunkia" etenki ku tuntuu et nyt täällä tuntee taas vähä paremmin nää  kolkat.

Nyt haluun tän viikonlopun ottaa vaan chilliä ennenkun maanantaina alkaa uudet kurssit. Meil on filosofiaa, ihan oikeesti, vihaan sitä. Muistan ku sitä oli se yks kurssi lukiossa ja kaikki tunnit meni siihen et mietittiin kuuluuko puusta ääni ku se kaatuu mettässä jos kukaan ei oo kuulemassa. Maailman turhauttavin aine oikeesti. Just sanoin Marjalle et en malta oottaa en ollaa kolosvuodella ku saa ite valita niitä aineita mitä haluaa lukea!! Tänää lähetää juhlimaa sitä että selvittii hengissä ilman sen suurempia itsetuhosiajatuksia niin tästä vuoden puolikkaasta :-D Oon ollu nyt siitä saakka yksin täällä kämpässä ku tulin takas  ku Mari päättikin tulla myöhemmin. Oon taas alkanu jutella nii ahkeraa täällä seinillä et niin erilaista ja mukavaa ku on ollu olla yksin aikalailla koko ajan niin ehkä ihan hyvä et Mari tulee takasi enneku nimeen noi ovet ja seinät..

Nyt vaan oottelen et vieraat saapuu paikalle niin päästään juhlimaan tän painajaisen loppumista! Marjalla tulee luultavasti niin räjähtämään aivot kun sillä on vasta koetus eessä hahaha :-D

WHEN IN MADRID: Sierra de Guadarrama kansallispuisto

Moikka! Aattelin tulla nyt väsäämään tämmösen vähän erilaisen postauksen siltä varalta että joku uusi Madridissa miettii mitä täällä voi tehdä! Oltiin pitkään Marin kans puhuttu et ois kiva mennä täällä noille vuorille patikoimaan, mut ei oikeen tiietty minne pitäis suunnata. Pienen googlettelun jälkeen vastaan tuli Sierra de Guadarrama niminen kansallispuisto. Se on siis tooodella iso alue, joka koostuu monista eri reiteistä, joista voit sitten valita mieluises sen mukaan kuinka kauan haluut patikoida ja kuinka haastavan reitin haluat. Myö valittiin sitten sen niminen ku Peñalara ja sieltä kaks eri reittiä, Pico de Peñalara (Kansallispuiston korkein kohta, 2428 metriä muistaakseni) ja toinen joka oli joku Lago de Pajaros tai joku lintujuttu se oli, en oikeen enää muista :-D Tonne lintujärvelle se matka oli ihan mukava. Suurimmilta osin suht tasasta mut tottakai kun ylöspäin mennään koko ajan nii ihan mukavia ylämäkiäkin oli. Mut reitti oli kuitenkin iisi ja peruskuntonen ihminen saa hyvin tallusteltua sen. No, sitten kun päästiin tonne järvelle, päätettiin jatkaa siitä sinne huipulla, eli yhdistettiin kaks reittiä. Sinne huipulle menevä reitti ois virallisesti mennyt vuoren toiselta puolelta, eli meidän ois pitäny mennä takasin lähtöpisteeseen. Nähtiin kumminkin et tosi monet jatkaa vaan siitä järveltä ylös sitä vuorta niin aateltiin et no kyllähän siitä on päästävä ja lähdettiin menemään.

Se reitti tosissaan oli semmonen, että piti kiipeillä irtokivien päällä suht jyrkkää vuoren seinämää ylös, voin kertoo ettei ainakaa meikäläisen lempipuuhaa. Miulla ei ees oo minkäänlaista korkeenpaikan kammoa, päinvastoin, rakastan korkeita paikkoja kun niistä on aina niin hienot maisemat. Mut se ajatus, et jos yksiki kivi lähtis nyt vyörymään tästä.. olihan se kokemus mut toki ois voinu lukee paremmin sen kartan missä sanottiin et se reitti sinne on kivistä muodostunut :-D No onneks ja luojan kiitos päästiin ehjänä perille ja olihan sieltä ihan juuumalattoman hienot maisemat.

Yhteensä taidettiin patikoida joku sellanen kuutisen tuntia? Mut se meni tosi lepposasti ja oli tosi positiivinen kokemus! Ehdottomasti haluun lähtee uudelleen kokeilemaan niitä muitakin reittejä. Tää on yks niistä suht harvoista urheilumuodoista joista oikeesti nautin!

Tosiaan jos jotain kiinnostaa kiivetä tonne huipulle niin kesympi reitti helpommalla maastolle menee kans! Se on ihan pelkkää ylämäkee koko ajan (yäk) mut ainakaan ei pidä hyppii niillä kivillä :-D Mut suosittelen tätä ihan sikana, vaik menis ihan turistina, jos on vaan päivä aikaa niin tänne pääsee bussilla 691 muistaakseni. Ihan törkeen siistit maisemat ja tosiaan niitä patikointireittejä on 1-3 tunnin kestäviä, voi valita mieluisemman.

Moi! Ihan Jouluun saakka ei mennyt vaikka ei kovin kaukana oltukaan :-D Tuli sellanen fiilis et ois kiva kirjotella jotain. Tuntuu et ois tapahtunu ihan kauheesti mutta en sit kummiskaan tiiä onko sen kummemmin mitään tapahtunu. Aika on (taas) menny ihan supernopee. Päivittelen tota aina ku kirjotan tänne.. mut siis muistan kesällä ku varasin lentoliput Berliiniin ni siihen oli joku kolme kuukautta, nyt puoltoista viikkoa? Ah, niin ihanaa päästä vähän lomailemaan! Vaikka samalla mietin et ei oikeen ois ees syytä lomaan et eihän oo ollu ees niin raskasta niin voi kyllä on.. Saatiin tosiaan kesän lopulla pari päivää ennen Madridiin paluuta tietää et mein täytyy ettiä uus kämppä mieluiten jo syyskuussa tai vaihtoehtosesti jatkaa sopparia vuodella (not an option). Jotenki otin siitä ihan sikana stressiä koska olin aatellu et voidaan rauhassa kattoa kämppiä eikä sit tyytyä mihinkään ihan kivaan kiireellä otettuun. Luojan kiitos suomalaiset ne pitää yhtä ja yhen kyselyn jälkeen meille tarjottiin kahta erilaista kämppää! Käytiin kattomassa molempia ja oli kyl ihan sairaan vaikee päätös.. toinen ihan uus syksyllä valmistunut kolmio missä kaikki fasiliteetit (astianpesukone!!) ja halpa vuokra. Mutta kaukana ja ei metroa lähellä + pohdittiin paljon onko alue tarpeeks turvallinen, uskaltaako kävellä yöllä. Toisena oli suht ydinkeskustassa mut rauhallisella alueella ullakkohuoneisto, mutta kaksio, kalliimpi vuokra ja ei uunia.

Päädyttiin sit kumminkin tähän ullakkohuoneistoon sijainnin perusteella. Ja loppupeleissä ei tää kauheen paljon kalliimmaksikaan tuu. Lidl on kadun toisella puolella ja varmasti säästyy rahaa kun ei koskaa tarvii suhata taksilla mistään baarista kotiin. Ja vaikka tää on kaksio ja mie nukun olkkarissa niin eipä se juuri haittaa kun molemmat nousee aikasin aamulla mut sit muuten eri aikataulut. Ja asuttiin Marin kans sillon viime syksynä yksiössä melkeen pari kuukautta eikä se ärsyttäny missään vaiheessa :-D

Oon vaan niin happy et saadaan vihdoin asua Marin kanssa kahdestaan!! En tiiä kerroinko oikeen koskaan siitä mein kämppiksestä, mut siis vuoden verran asuttiin sellasen 26-vuotiaan perulaismiehen kanssa. Hän tupakoi välillä sisällä vaikka oltiin sovittu et ei. Hän saattoi jättää tiskit yli viikoks tiskaamatta eikä laittanu ees likoon. Lukittautu vessaan eka pöntolle 20 minuutiks kattomaan kännykkää ja sit toiset 20 min suihkussa. (niitä kertoja ku lähin kotoo tukka märkänä ja vessahädän kans). Hän tuli kotiin 1 yöllä ja kävi kattoo viereisessä huoneessa sarjoja ilman kuulokkeita. (mein välinen seinä oli ihan mitätön) ja lista jatkuu.. puhumattakaan niistä naapureista jotka sai Marin hermoromahduksen partaalle kirskuttamalla pyykkinarua kuudelta sunnuntaiaamuna ja riitelemällä puoleen yöhön saakka. Tai siitä naapurista joka soitti Justin Bieberin Love Yourself kappaletta koko kevään ja alkukesän putkeen joka_päivä. Talk about finnish sisu?

Mut nyt nuo on vihdoin takana päin ja asutaan oikeesti ihan super rauhallisessa talossa! Tottakai elämisen ääniä kuuluu aina mut muuten ihanan hiljasta.

Miulla ei oikeen oo ees mitään kuvia millä kuvittaa tätä postausta, mut siis oon saanu nauttia kamuista kyl ihan täysin tässä syksyllä! Roosa kävi täällä ja Oona kans myöhemmin :-)Vähä vastapainoa koululle. Tää viikonloppu on menny aika täysin psykan kanssa, meil on huomenna eka koe.. parista aineesta paljon ärsyttäviä ryhmätöitä mut minkäs niille teet. Vaik en edelleenkää nauti täysin rinnoin täällä opiskelusta niin huomaan kyl selkeesti eron ekaan vuoteen, kaikki sujuu  niin paljon helpommin. En oikeen jaksa enää stressata mistää kokeista koska yleensä asiat aina lutviutuu ja jos ei lutviudu ni sit tehään jotain muuta. Hain/haen oikeestaa Kuopioon Erasmus vaihtoon ja oon iha super innoissani!! Tähän mennessä meiltä ja Kuopiosta on sanottu et ei ollenkaa ongelmaa, tervetuloo vaan ja toivon niin et pääsen se ois ihan unelma haha :-D Miulla on kivoi kavereita koulussa ja koulun ulkopuolella ja Madrid on kiva kaupunki mut silti jatkuvasti haaveilen et kun sais opiskella Suomessa ja suomeks. Sen takii haluunki vaihtoon Suomeen, siinä sen sit näkee onks se yhtään sen hohdokkaampaa kun missään muualla.

Nyt on pakko mennä nukkumaan et jaksaa huomenna nousta kouluun ja oon skarppina kokeessa ja esitelmän pidossa, yritän palailla Berliini reissun jälkeen jos sillon ois jopa jotain kivaa kuvamatskua!

Kannatti vissiin juoda ne kaks kuppia kahvia kello seittemän. Herätys on huomenna viideltä ja suunta aamuvuoroon kuudeks mut tässäpä mie istun ja naputtelen postausta. Oon pitäny taas aika hyvin hiljauseloa haha. Tässä ku en saa unta ni päädyin selailee vanhoi Insta kuvia ja sit jotenki kävi tekee mieli tulla kirjottelemaa kuulumisia.

Alotellaa vaikka koulupäivityksellä. In a nutshell, jatkan koulunkäyntiä. Läpi kaiken kaikkiaan meni 6/10 ja vaikka alussa otti pannuun, niin oon kyllä ihan ylpee tuosta suorituksesta. Muutama koe jäi hampaankoloon ärsyttämään, osa omasta syystä ja osa opettajan tai liian vähän ajan takia. Mut ne on mitä on, ehkä se kurssin uusinta sit kummiskin ois ees vähän helpompi. En oikeen osaa sanoa et jännittääkö miuta nyt kouluunmeno jopa enemmän ku viime syksynä. Tosiaan niinku ehkä oon sanonu, mentiin sattumalta samalle luokalle Roosan kanssa, ilman että entuudestaan tunnettiin ja tottakai käytiin sit hengailemaan päivittäin ja bondattiin ekoina päivinä jo tosi hyvin. Sit tietty se toinen oli sellanen tuki ja turva ja oikeestaa eristäydyttiin ehkä vähän liikaa siinä alussa muista, kun ois pitäny tehä se työ ja tutustua niihin muihin. Niimpä kouluvuoden lopulla suurin osa mein luokkalaisista oli vaan sellasia koulukamuja joita moikkaat jos näät ja ehkä vaihat kuulumisia mut ei mitään syvempää, vaan kahden kans klikkas niin että käytiin vapaa-ajalla opiskelemassa ja ollaan oltu yhteyksissä nyt kesälläkin.

Ja nyt sit vaihdoin ilttisryhmästä aamuun.. ja siellä on vaan kaks mein entistä luokkalaista, tää toinen miun kamu ja just semmonen moikkaustuttu. Ja miuta jännittää niin paljon, koska taas se jengi on sellasta ketä en tunne! Vaikka tavallaan aattelis et ehkä ois helpompi tutustua nyt ihan uusiin tyyppeihin ja nyt kun miulla ei oo ketään suomikamua keneen takertua, mut sit taas ku oli tehny jo sen työn suurimmalle osasta porukkaa, ja tutustunu ees vähäsen. Ootan niin sekalaisin tuntein syyskuun kuudetta päivää.. Jotenki kaikki tulee olemaan niin erilaista nyt kun tuo sinne jääminen on varmempaa, pitää oikeesti kasvaa aikuiseks ja hommata kunnon liittymä, pankkitili ja sotu-numero sekä alkaa metsästää ihan kunnollista, pidempiaikasta asuntoa. Luojan kiitos miulla on Mari kämppiksenä nii en joudu tekemään tätä yksin :-D

Täällä Suomessa ollaan menty hyvin työntäytteisissä meiningeissä. Sanoin just tossa yks päivä miun työkaverille, että valitan joka kesä kuinka en tee kesällä mitään ja suunnittelen aina sitten seuraavasta kesästä paremman, eikä sekään sit ikinä ole oikeesti parempi. Mut sit kumminkin ku muistelen myöhemmin mennyttä kesää ni se tuntuu olleen ihan kelpo. Ei sitä suomalaisena oo kai ikinä täysin tyytyväinen mihinkään :-D Oon nyt yrittäny asennoitua siihen, että Suomessa ollessa pyrin painamaan töitä täysillä, haluun kumminkin elää suht rennosti ilman et joutuu miettimään jokaista penniä ja käyttää hyödyks sen että Espanjasta pääsee halvalla reissaamaan. Just pari viikkoo sitten buukkasin lennot Berliiniin, mennään sinne mein iskän kanssa marraskuussa! Pääsiäislomakin on kovasti suunnitelmien alla ja miuta kiinnoistais ihan sikana käydä Puolassa tsekkaamassa Auschwitch sekä vierailla Budapestissa.  Vaikka toki ois ihanaa heittää nää lomat kesällä, et sais nauttia hyvästä säästä (jota täällä ei aivan kauheesti oo ollut) niin ei kai sillä kun on kaupunkilomat kyseessä niin kauheesti oo väliä.

Ja vaikka tältä kesältä kaikki festarit jäikin välistä, niin oon kyl tehnyt ihan mukavasti juttuja, oon käynyt mökkeilemässä ja ollaan just maanantaina menossa uudelleen ja kerranki näyttää täydellistä säätä miun vapaille! Oikeestaa näis Suomilomissa miulle kaikista tärkeintä on vaan viettää aikaa perheen ja kavereiden kanssa, koska sit taas tulee paussia siitä. Ja onneks miulla on kiva työ ja työporukka joten se aika sielläki menee lepposasti. Ja kerranki miulla on muutkin  askareet suht hoidettuna, hammaslääkärissä käyty ja lääkäriaika varattu!

Tiiän et tulee olee taas sika vaikeeta jättää Suomi, vaiks tiiän et se on vaan muutamaks hassuks kuukaudeks, mut se on niin paljon se mihin tottuu. Nyt oon tottunu taas tähän Suomi elämään, kotona asumiseen, siihen et joku pesee pyykit ja tekee ruokaa siun puolesta, siihen et Mummille pääsee koska vaan ja saan halia koiria loputtomiin. Ja kaikista eniten se, et vaikka miun elämä on taas vähän vakiintuneempaa kun tiiän, et tuun asumaan Madridissa ainakin sen mitä tuo koulu kestää, niin se et Roosa ei oo tuolla koulussa enää on miulle niin iso juttu. Tiiän et oon suht sosiaalinen ja tykkään puhua ja varmasti tutustun taas uusiin tyyppeihin mut silti on se semmonen apua mut mitä jos en :-D Jännityksellä ootan haha. Mut anyways, ehkä nyt ois miun vuoro kokeilla taas nukkumista, palaillaan! (tätä menoa tosin Jouluna)