Tänään oli kiva päivä. Sain persiini salille jo yheksän maissa, tein hyvän treenin, kävin espanjan tunnilla ja lähin moikkaamaan
Emmiä. Oli ihanaa juoda teetä ja höpötellä, tuli niin kotosa olo!
Juteltiin Emmin kanssa tänään siitä et miten ollaan koettu tää täällä asuminen. Mie en oo missään vaiheessa tuntenu tätä mestaa kohtaan mitään suuren suurta rakkautta. Tai no, Barcelona on ihan kiva, täällä riittää kyllä tekemistä, mut en kyllä ensimmäiseks lähtis suosittelemaan täällä asumista. Ihmiset on aika epäkohteliaita ja kaikilla tuntuu olevan koko ajan kiire. Myöskin tää näiden toinen rakas kieli on aiheuttanu miulle ainakin yhen jos toisenkin päänsäryn. Sillon kun täällä on tekemistä niin täällä viihtyy hirmu hyvin! Mut tylsät päivät on niitä kaikista pahimpia. Sillon pyörittelee päässä tuhatta ja sataa ajatusta eikä oikeen tiedä et mitä haluais. Oon kuullu kuinka tosi monet on sanonu että "Oi Barcelona on niin ihana kaupunki, haluan asua täällä lopun ikää". Nii ikävää ku se onkin miulla ei vaan oo tota fiilistä. Eikä varmaan ikinä tuu olemaankaan. Täällä on jees olla nyt, mut se tieto et Suomeen pääsee aina takas on tosi lohduttava.
Miulla ei oo sellasta fiilistä, et täältä on pakko päästä pois, ei todellakaan. Oon tullu tänne oppimaan kieltä ja kulttuuria, enkä oo lähdössä ennenku ne opin. Haluun muutenki nähdä mitä tarjottavaa tällä kaupungilla on. Ja mistäs sitä tietää vaikka se palava liekki leimahtaiskin. Mut tällä hetkellä mietin, et miks loppupeleissä halusin Barcelonaan? Kaikista Espanjan kaupungeista, miks Barcelona?
Miusta ois ihanaa jos voisin nauttia tästä ajasta täällä täysin rinnoin. Et voisin sanoa kuinka ihana kaupunki Barcelona on, haluisin kutsua tätä kodiksi, enkä ees haluais laskea päiviä siihen millon oon taas Suomessa. Mut nyt pitää vaan keskittyä hyviin puoliin ; siihen kuinka hauskaa miulla oli lauantaina, kuinka kivoihin tyyppeihin oon tutustunu täällä, mikä mäihä miulla on käyny perheen suhteen. Pitää vaan keskittyä niihin päiviin ja pieniin hetkiin kun käydään uudessa hyvässä kahvilassa, kierretään kaupunkia ottaen kuvia, otetaan typeriä selfieitä tai ihan vaan istutaan pöydän ääressä tai puiston penkillä ja jutellaan. Ne pikkujutut tekee täällä asumisesta vähän kivempaa.
Kuullostaa varmaan siltä, et en viihtyisi täällä yhtään, mut ei se oo niin. Olin vaan jotenkin aatellu et minnepäin tahansa Espanjaa meen, oon ihan in looove siihen kaikkeen. Mut tähän kaupunkiin en vaan oo. Barcelona on miulle
ihan kiva.
Loppukevennykseks jottei mee liian vakavaksi ni arvatkaapa mitä. Täällä oli tänään saatanan kylmä ja vettä tuli ku esterin perseestä. Lämpötila käy muutenkin nyt aika tasaseen putoomaan ja "talvi" on tullu tännekkin. Ja miulla on täällä nahkatakki, ohut trenssi ja yks huivi. Ei hanskoja, ei pipoja, ei lämmintä takkia, ei kenkiä jotka peittäis nilkat, ei paksuja neuleita. Saanko hakata sen Tytin päätä seinään joka pari kuukautta sitten pakkas matkalaukun täyteen t-paitoja, toppeja ja mekkoja?