Näitä miun viimepäivät on ollu, enkä kyllä valita. Tai no, sen verran valitan, että heippojen sanominen Emmille ei ollu mitään parasta parsaa. Tosin se kävi yllättävän kivuttomasti, vaikka miusta tuntuu et ollaan taidettu olla vähän niinkun paita ja peppu viimeset 2 kuukautta.. :-D Ehkä tää johtuu siitä, kun tiiän että tullaan tapaamaan vielä vähän ajan päästä. Ja siis ihan vaan sen takii et muija vei miun lentolaukun mukanaan kun sil oli niin paljon kaikkea turhaa roinaa ettei muuten mukaan mahtunu. (te quiero amor) Nyt kun häiriötekijä on poistunu miun elämästä, niin oon ottanu tiukan suunnitelman suunnata tohon lähikirjastoon, ihan useamman kerran viikossa lukemaan pääsykokeisiin.
Miusta tuntuu tavallaan niin huojentuneelta, kun oon vihdoin saanut seuraavan puolen vuoden suunnitelmat selviksi. Lähen täältä kotiin mitä luultavimmin toukokuun jossain vaiheessa, että ehdin pääsykokeisiin 19.5. Alunperin miun oli tarkotus tulla sitten takasin ja olla täällä Juhannukseen saakka, mut päätin haluta hakea myös toiseen koulutukseen, niin luultavasti en palaa tänne ainakaan näihin hommiin enää sen jälkeen. Päätin jättää sen perheen harkintaan, milloin heille on helpompaa hommata uus au pairi. Tavallaan kivaa tavallaan ei. Aika on menny niin sika nopeesti ja jos se jatkaa tätä vauhtia ni oon alta aikayksikön takasin Suomessa enkä oo vielä ihan valmis siihen. Ois ihanaa päästä alottamaan opinnot, mut varmaan sanomattakin selvää et sellanen hilluili ei oikeen nappais. Vaikka alkuun manasin, niin on tää kaupunki nyt sulattanut miun sydämen. Voi johtua mm.siitä että osaan jopa jotenkin (paria kertaa lukuunottamatta) suunnistaa tuolla kaduilla, ymmärrän tätä kieltä (siis katalaania) sen verran etten koko ajan oo kujalla, ja osaan kauppojen ovesta jo kattoa moneenko se on mikäkin viikonpäivä auki. Kaupoissa asiakaspalvelu on edelleenkin ihan karseeta ja pelkään millon murran solisluun kun joku juoksee kadulla päin, mut aika jees tää porukkakin muuten on täällä.
Oon alusta saakka funtsinu et ois niin kivaa reissailla täältä jonnekkin, mut sitä en oo vaan tähän mennessä saanu aikaseksi. Nyt kävin sitten tosissaan miettimään et ois niin kiva päästä moikkaamaan kavereita Pariisiin tai San Sebastianiin. Toisaalta, Barcelonassa ja tässä sen tienoilla on jo itessään niin paljon nähtävää, että eipä tuo maailmaa kaatais jos ei täältä pääsiskään minnekkään lähtemään.
Miulla käy silmäluomet lurppaamaan jo sen verran pahasti et ois vissiin aika käydä nukkumaan.. Kiitusta Emmille (click) taasen näistä kuvista!! Yritän kovasti pitää tän blogin hengissä vaikka miun kuvaaja päättikin nyt lähteä :-D