Eilen lähettiin sellaselle järkätylle matkalle tsiikaamaan karnevaaleja Sitgesiin Marin kanssa. Olin ehkä oottanut jotain vähän suurempaa, niin se paraati oli ehkä himppasen pettymys mut muuten tosi hieno kokemus! Porukka oli messissä mukana ja kaikilla oli selkeesti hauskaa :-) Oli myös kiva huomata että monet oli panostanu pukeutumiseen, vaikka ei paraatissa ollutkaan mukana. Olin vielä niin happyhappy joyjoy kun löydettiin kaupasta rekorderligiä hah nyt on taas siideripissistelty ja voidaan siirtyä takasin viiniin.
Toi paraati kesti ihan helevatun kauan ja aikamme siinä seistyä lähettiin ettimään yhtä baaria. Käveltiin oikeesti varmaan 1,5 tuntia, koska aina kun meidän ois pitäny ylittää katu, siinä meni se paraati :-D No löydettiin se baari, mentiin sinne, tanssittiin 20 sekuntia, mentiin juomaan sekunda tequilaa, saatiin ihmetystä miten kyetään semmoseen (ja kun meiltä sen jälkeen kysyttiin mistä ollaan, ja vastattiin tuli sieltä perus "well, in this case" :-D mahtava juoppokuva kaikilla on suomalaisista), kauaa ei baarissa viihdytty ja lähettiin istumaan rantaan ja juotiin olutta. Mie rakastane merta. Miuta pelottaa (jep) uida siellä mut rakastan kattoa merta ja se tuoksuu ihanalle. Jäädytettiin perseemme siinä kivetyksellä ja sit matka takasin baariin ja sen kautta Barcelonaan. Oli taas niin kiva päivä :-)
Nyt on pakko avautua. Miuta ahdistaa ihan suunnattomasti koko ajan. Miuta ahdistaa se ajatus, että miulla on joku kolmisen kuukautta jäljellä Barcelonassa ja tää aika kuluu niin nopeesti. Miulla on tottakai ikävä perhettä ja ystäviä Suomessa, mut en oo ikinä ollu niin onnellinen kun oon ollu viimesen 4 kuukauden aikana. Yleensä löydän miun elämästä jonkun seikan mikä estää miun onnellisuutta mutta oon niin happy täällä. Ihan vaikka en tekiskään mitää, vaikka istuisin sisällä lukemassa koko päivän, oon päivällä niin onnellinen kun kävelen noita katuja hakemaan Niliä. Ja oon niin onnellinen kun haen sen ja nään sen innostuneen ilmeen ja vilkutuksen kun se huomaa miut. Oon niin onnellinen ku se innoissaan selittää sen päivästä ja oon niin onnellinen ku päivänpäätteeks käyn partsilla , kuuntelen ja kattelen vaan. En ois ikinä kun tänne tulin voinut uskoa et oikeesti ajattelen joskus näin :-D Miten Nilistä on voinut tulla miulle kun pikkuveli, ihan järjetöntä? Miuta ahdistaa ajatus, että seuraava aupairi ei kohtele sitä tarpeeksi hyvin ja anna sille tarpeeks huomiota. Ihan ku se ois joku miun lapsi, en halua "luovuttaa" sitä kenenkään random aupairin vastuuks :-D
Miusta on mukava sitten toukokuussa tulla Suomeen, Suomen kesä on upee. On ihana päästä kotiin lomailemaan kun voi hyvällä omallatunnolla olla tekemättä yhtään mitään, eikä pidä miettiä saakoha tota kakkupalaa tosta jääkaapista syödä. Siun sydän ei nouse kurkkuun kun muistat et ei perkele, miun piti laittaa pyykit kuivumaan, mut nyt ne on siellä koneessa. Jos siusta joku asia on epäreilu tai muuten tyhmä, voit oikeesti sanoa siitä, etkä vaan pyöritellä silmiäs ja sitten mennä huoneesees ja valittaa whatsapin kautta jokaikiselle kaverille.
Miusta on kiva päästä Suomeen töihin, ettei pidä laskea joka ikistä senttiä ja stressata riittääkö rahat. Miusta on kiva saada enemmän rutiinia arkeen. Mut en halua jättää tätä kaupunkia. En mie Lappeenrannassa voi baari-illan jälkeen kuuden aikaan aamulla harhailla tuolla kadulla kaverien kanssa, käydä 24 h alimentacionissa ja jäädä kadunvarteen syömään sipsejä. En voi tavata näin paljon uusia ja mahtavia tuttavuuksia kun nyt täällä oon tavannut. En voi puhua Espanjaa. En voi nauttia isoista kaduista ja kaupungin valoista. En voi vetästä aamupäiväviinejä ilman, että joku kattois pahalla. Mut tärkein, Lappeenrannassa en voi olla niin onnellinen kun oon täällä. Se ärsyttää ja turhauttaa ja ahdistaa.
Vähintään ne 3 kuukautta mitä tuun Lappeenrannassa viettämään, varmaan mene ihan mukavasti, onhan kesä. Mutta mitä jos joudun jäämään syksyksi? Miun opiskelumotivaatio ei oo ikinä ollu näin huipussaan. Mitä nopeemmin pääsen kouluun, sitä nopeemmin voin olla taas onnellisempi. Ja sitä nopeemmin pääsen halutessani takasin tänne.