WHEN IN MADRID: Sierra de Guadarrama kansallispuisto

Moikka! Aattelin tulla nyt väsäämään tämmösen vähän erilaisen postauksen siltä varalta että joku uusi Madridissa miettii mitä täällä voi tehdä! Oltiin pitkään Marin kans puhuttu et ois kiva mennä täällä noille vuorille patikoimaan, mut ei oikeen tiietty minne pitäis suunnata. Pienen googlettelun jälkeen vastaan tuli Sierra de Guadarrama niminen kansallispuisto. Se on siis tooodella iso alue, joka koostuu monista eri reiteistä, joista voit sitten valita mieluises sen mukaan kuinka kauan haluut patikoida ja kuinka haastavan reitin haluat. Myö valittiin sitten sen niminen ku Peñalara ja sieltä kaks eri reittiä, Pico de Peñalara (Kansallispuiston korkein kohta, 2428 metriä muistaakseni) ja toinen joka oli joku Lago de Pajaros tai joku lintujuttu se oli, en oikeen enää muista :-D Tonne lintujärvelle se matka oli ihan mukava. Suurimmilta osin suht tasasta mut tottakai kun ylöspäin mennään koko ajan nii ihan mukavia ylämäkiäkin oli. Mut reitti oli kuitenkin iisi ja peruskuntonen ihminen saa hyvin tallusteltua sen. No, sitten kun päästiin tonne järvelle, päätettiin jatkaa siitä sinne huipulla, eli yhdistettiin kaks reittiä. Sinne huipulle menevä reitti ois virallisesti mennyt vuoren toiselta puolelta, eli meidän ois pitäny mennä takasin lähtöpisteeseen. Nähtiin kumminkin et tosi monet jatkaa vaan siitä järveltä ylös sitä vuorta niin aateltiin et no kyllähän siitä on päästävä ja lähdettiin menemään.

Se reitti tosissaan oli semmonen, että piti kiipeillä irtokivien päällä suht jyrkkää vuoren seinämää ylös, voin kertoo ettei ainakaa meikäläisen lempipuuhaa. Miulla ei ees oo minkäänlaista korkeenpaikan kammoa, päinvastoin, rakastan korkeita paikkoja kun niistä on aina niin hienot maisemat. Mut se ajatus, et jos yksiki kivi lähtis nyt vyörymään tästä.. olihan se kokemus mut toki ois voinu lukee paremmin sen kartan missä sanottiin et se reitti sinne on kivistä muodostunut :-D No onneks ja luojan kiitos päästiin ehjänä perille ja olihan sieltä ihan juuumalattoman hienot maisemat.

Yhteensä taidettiin patikoida joku sellanen kuutisen tuntia? Mut se meni tosi lepposasti ja oli tosi positiivinen kokemus! Ehdottomasti haluun lähtee uudelleen kokeilemaan niitä muitakin reittejä. Tää on yks niistä suht harvoista urheilumuodoista joista oikeesti nautin!

Tosiaan jos jotain kiinnostaa kiivetä tonne huipulle niin kesympi reitti helpommalla maastolle menee kans! Se on ihan pelkkää ylämäkee koko ajan (yäk) mut ainakaan ei pidä hyppii niillä kivillä :-D Mut suosittelen tätä ihan sikana, vaik menis ihan turistina, jos on vaan päivä aikaa niin tänne pääsee bussilla 691 muistaakseni. Ihan törkeen siistit maisemat ja tosiaan niitä patikointireittejä on 1-3 tunnin kestäviä, voi valita mieluisemman.

Moi! Ihan Jouluun saakka ei mennyt vaikka ei kovin kaukana oltukaan :-D Tuli sellanen fiilis et ois kiva kirjotella jotain. Tuntuu et ois tapahtunu ihan kauheesti mutta en sit kummiskaan tiiä onko sen kummemmin mitään tapahtunu. Aika on (taas) menny ihan supernopee. Päivittelen tota aina ku kirjotan tänne.. mut siis muistan kesällä ku varasin lentoliput Berliiniin ni siihen oli joku kolme kuukautta, nyt puoltoista viikkoa? Ah, niin ihanaa päästä vähän lomailemaan! Vaikka samalla mietin et ei oikeen ois ees syytä lomaan et eihän oo ollu ees niin raskasta niin voi kyllä on.. Saatiin tosiaan kesän lopulla pari päivää ennen Madridiin paluuta tietää et mein täytyy ettiä uus kämppä mieluiten jo syyskuussa tai vaihtoehtosesti jatkaa sopparia vuodella (not an option). Jotenki otin siitä ihan sikana stressiä koska olin aatellu et voidaan rauhassa kattoa kämppiä eikä sit tyytyä mihinkään ihan kivaan kiireellä otettuun. Luojan kiitos suomalaiset ne pitää yhtä ja yhen kyselyn jälkeen meille tarjottiin kahta erilaista kämppää! Käytiin kattomassa molempia ja oli kyl ihan sairaan vaikee päätös.. toinen ihan uus syksyllä valmistunut kolmio missä kaikki fasiliteetit (astianpesukone!!) ja halpa vuokra. Mutta kaukana ja ei metroa lähellä + pohdittiin paljon onko alue tarpeeks turvallinen, uskaltaako kävellä yöllä. Toisena oli suht ydinkeskustassa mut rauhallisella alueella ullakkohuoneisto, mutta kaksio, kalliimpi vuokra ja ei uunia.

Päädyttiin sit kumminkin tähän ullakkohuoneistoon sijainnin perusteella. Ja loppupeleissä ei tää kauheen paljon kalliimmaksikaan tuu. Lidl on kadun toisella puolella ja varmasti säästyy rahaa kun ei koskaa tarvii suhata taksilla mistään baarista kotiin. Ja vaikka tää on kaksio ja mie nukun olkkarissa niin eipä se juuri haittaa kun molemmat nousee aikasin aamulla mut sit muuten eri aikataulut. Ja asuttiin Marin kans sillon viime syksynä yksiössä melkeen pari kuukautta eikä se ärsyttäny missään vaiheessa :-D

Oon vaan niin happy et saadaan vihdoin asua Marin kanssa kahdestaan!! En tiiä kerroinko oikeen koskaan siitä mein kämppiksestä, mut siis vuoden verran asuttiin sellasen 26-vuotiaan perulaismiehen kanssa. Hän tupakoi välillä sisällä vaikka oltiin sovittu et ei. Hän saattoi jättää tiskit yli viikoks tiskaamatta eikä laittanu ees likoon. Lukittautu vessaan eka pöntolle 20 minuutiks kattomaan kännykkää ja sit toiset 20 min suihkussa. (niitä kertoja ku lähin kotoo tukka märkänä ja vessahädän kans). Hän tuli kotiin 1 yöllä ja kävi kattoo viereisessä huoneessa sarjoja ilman kuulokkeita. (mein välinen seinä oli ihan mitätön) ja lista jatkuu.. puhumattakaan niistä naapureista jotka sai Marin hermoromahduksen partaalle kirskuttamalla pyykkinarua kuudelta sunnuntaiaamuna ja riitelemällä puoleen yöhön saakka. Tai siitä naapurista joka soitti Justin Bieberin Love Yourself kappaletta koko kevään ja alkukesän putkeen joka_päivä. Talk about finnish sisu?

Mut nyt nuo on vihdoin takana päin ja asutaan oikeesti ihan super rauhallisessa talossa! Tottakai elämisen ääniä kuuluu aina mut muuten ihanan hiljasta.

Miulla ei oikeen oo ees mitään kuvia millä kuvittaa tätä postausta, mut siis oon saanu nauttia kamuista kyl ihan täysin tässä syksyllä! Roosa kävi täällä ja Oona kans myöhemmin :-)Vähä vastapainoa koululle. Tää viikonloppu on menny aika täysin psykan kanssa, meil on huomenna eka koe.. parista aineesta paljon ärsyttäviä ryhmätöitä mut minkäs niille teet. Vaik en edelleenkää nauti täysin rinnoin täällä opiskelusta niin huomaan kyl selkeesti eron ekaan vuoteen, kaikki sujuu  niin paljon helpommin. En oikeen jaksa enää stressata mistää kokeista koska yleensä asiat aina lutviutuu ja jos ei lutviudu ni sit tehään jotain muuta. Hain/haen oikeestaa Kuopioon Erasmus vaihtoon ja oon iha super innoissani!! Tähän mennessä meiltä ja Kuopiosta on sanottu et ei ollenkaa ongelmaa, tervetuloo vaan ja toivon niin et pääsen se ois ihan unelma haha :-D Miulla on kivoi kavereita koulussa ja koulun ulkopuolella ja Madrid on kiva kaupunki mut silti jatkuvasti haaveilen et kun sais opiskella Suomessa ja suomeks. Sen takii haluunki vaihtoon Suomeen, siinä sen sit näkee onks se yhtään sen hohdokkaampaa kun missään muualla.

Nyt on pakko mennä nukkumaan et jaksaa huomenna nousta kouluun ja oon skarppina kokeessa ja esitelmän pidossa, yritän palailla Berliini reissun jälkeen jos sillon ois jopa jotain kivaa kuvamatskua!

Kannatti vissiin juoda ne kaks kuppia kahvia kello seittemän. Herätys on huomenna viideltä ja suunta aamuvuoroon kuudeks mut tässäpä mie istun ja naputtelen postausta. Oon pitäny taas aika hyvin hiljauseloa haha. Tässä ku en saa unta ni päädyin selailee vanhoi Insta kuvia ja sit jotenki kävi tekee mieli tulla kirjottelemaa kuulumisia.

Alotellaa vaikka koulupäivityksellä. In a nutshell, jatkan koulunkäyntiä. Läpi kaiken kaikkiaan meni 6/10 ja vaikka alussa otti pannuun, niin oon kyllä ihan ylpee tuosta suorituksesta. Muutama koe jäi hampaankoloon ärsyttämään, osa omasta syystä ja osa opettajan tai liian vähän ajan takia. Mut ne on mitä on, ehkä se kurssin uusinta sit kummiskin ois ees vähän helpompi. En oikeen osaa sanoa et jännittääkö miuta nyt kouluunmeno jopa enemmän ku viime syksynä. Tosiaan niinku ehkä oon sanonu, mentiin sattumalta samalle luokalle Roosan kanssa, ilman että entuudestaan tunnettiin ja tottakai käytiin sit hengailemaan päivittäin ja bondattiin ekoina päivinä jo tosi hyvin. Sit tietty se toinen oli sellanen tuki ja turva ja oikeestaa eristäydyttiin ehkä vähän liikaa siinä alussa muista, kun ois pitäny tehä se työ ja tutustua niihin muihin. Niimpä kouluvuoden lopulla suurin osa mein luokkalaisista oli vaan sellasia koulukamuja joita moikkaat jos näät ja ehkä vaihat kuulumisia mut ei mitään syvempää, vaan kahden kans klikkas niin että käytiin vapaa-ajalla opiskelemassa ja ollaan oltu yhteyksissä nyt kesälläkin.

Ja nyt sit vaihdoin ilttisryhmästä aamuun.. ja siellä on vaan kaks mein entistä luokkalaista, tää toinen miun kamu ja just semmonen moikkaustuttu. Ja miuta jännittää niin paljon, koska taas se jengi on sellasta ketä en tunne! Vaikka tavallaan aattelis et ehkä ois helpompi tutustua nyt ihan uusiin tyyppeihin ja nyt kun miulla ei oo ketään suomikamua keneen takertua, mut sit taas ku oli tehny jo sen työn suurimmalle osasta porukkaa, ja tutustunu ees vähäsen. Ootan niin sekalaisin tuntein syyskuun kuudetta päivää.. Jotenki kaikki tulee olemaan niin erilaista nyt kun tuo sinne jääminen on varmempaa, pitää oikeesti kasvaa aikuiseks ja hommata kunnon liittymä, pankkitili ja sotu-numero sekä alkaa metsästää ihan kunnollista, pidempiaikasta asuntoa. Luojan kiitos miulla on Mari kämppiksenä nii en joudu tekemään tätä yksin :-D

Täällä Suomessa ollaan menty hyvin työntäytteisissä meiningeissä. Sanoin just tossa yks päivä miun työkaverille, että valitan joka kesä kuinka en tee kesällä mitään ja suunnittelen aina sitten seuraavasta kesästä paremman, eikä sekään sit ikinä ole oikeesti parempi. Mut sit kumminkin ku muistelen myöhemmin mennyttä kesää ni se tuntuu olleen ihan kelpo. Ei sitä suomalaisena oo kai ikinä täysin tyytyväinen mihinkään :-D Oon nyt yrittäny asennoitua siihen, että Suomessa ollessa pyrin painamaan töitä täysillä, haluun kumminkin elää suht rennosti ilman et joutuu miettimään jokaista penniä ja käyttää hyödyks sen että Espanjasta pääsee halvalla reissaamaan. Just pari viikkoo sitten buukkasin lennot Berliiniin, mennään sinne mein iskän kanssa marraskuussa! Pääsiäislomakin on kovasti suunnitelmien alla ja miuta kiinnoistais ihan sikana käydä Puolassa tsekkaamassa Auschwitch sekä vierailla Budapestissa.  Vaikka toki ois ihanaa heittää nää lomat kesällä, et sais nauttia hyvästä säästä (jota täällä ei aivan kauheesti oo ollut) niin ei kai sillä kun on kaupunkilomat kyseessä niin kauheesti oo väliä.

Ja vaikka tältä kesältä kaikki festarit jäikin välistä, niin oon kyl tehnyt ihan mukavasti juttuja, oon käynyt mökkeilemässä ja ollaan just maanantaina menossa uudelleen ja kerranki näyttää täydellistä säätä miun vapaille! Oikeestaa näis Suomilomissa miulle kaikista tärkeintä on vaan viettää aikaa perheen ja kavereiden kanssa, koska sit taas tulee paussia siitä. Ja onneks miulla on kiva työ ja työporukka joten se aika sielläki menee lepposasti. Ja kerranki miulla on muutkin  askareet suht hoidettuna, hammaslääkärissä käyty ja lääkäriaika varattu!

Tiiän et tulee olee taas sika vaikeeta jättää Suomi, vaiks tiiän et se on vaan muutamaks hassuks kuukaudeks, mut se on niin paljon se mihin tottuu. Nyt oon tottunu taas tähän Suomi elämään, kotona asumiseen, siihen et joku pesee pyykit ja tekee ruokaa siun puolesta, siihen et Mummille pääsee koska vaan ja saan halia koiria loputtomiin. Ja kaikista eniten se, et vaikka miun elämä on taas vähän vakiintuneempaa kun tiiän, et tuun asumaan Madridissa ainakin sen mitä tuo koulu kestää, niin se et Roosa ei oo tuolla koulussa enää on miulle niin iso juttu. Tiiän et oon suht sosiaalinen ja tykkään puhua ja varmasti tutustun taas uusiin tyyppeihin mut silti on se semmonen apua mut mitä jos en :-D Jännityksellä ootan haha. Mut anyways, ehkä nyt ois miun vuoro kokeilla taas nukkumista, palaillaan! (tätä menoa tosin Jouluna)

Moi, täällä taas! Paljon on taas ehtiny tapahtua sen jälkeen ku oon viimeeks kirjotellu (krhhm 2 kuukautta sitten..oon niin huono tässä). Ei mut niinkun on sata kertaa jankuttanu aika menee niiin nopeesti. Oon ehtiny tässä matkustella, Marin kanssa oltiin sillon Pääsiäislomalla Berliinissä ja Amsterdamissa ja tossa noin kuukausi sitten mentiin tyttöporukalla Barcelonaan. Miun iskä oli siellä työmatkalla niin pitihän sitä käydä ruisleivät hakee kotiin. Mut oli ihanaa! Oli ihana näyttää miun lemppari kaupunkia 4evö tytöille, näin miun Barcelonalaista kamua mikä oli superkivaa, koska se meinaa muuttaa kesällä lätäkön toiselle puolelle, niin en tiiä millon seuraavaks nähään. Käytiin ulkona (mikä oli kyl lievä pettymys, Madrid vie kyl yöelämässä 6-0) ja aika paljon hengasin iskän kanssa!

Oon saanu nyt ihan olan takaa nauttia kotipuolen vieraista täällä, kun sit Emmi tuli tänne viikoks ja äiti ja pikkusisko teki viel yllätyskäynnin tossa viikko sitten! Valitettavasti ne äkkihelteet (+26 toukokuun alussa what) katos johonki sillo ku äiti ja Sara oli täällä ja tuli joku sadekausi mikä jatkuu vaan, mut eiköhän ne ollu ihan tyytyväisiä vaikka yks päivä hengattiinki kauppakeskuksen sisällä.

Oonakin on jo lähteny kotiin, tossa huhtikuun loppupuolella :(. Outoo jotenkin, tuli niin ne omat aupair ajat mieleen, kun just keväällä joutu kauheesti hyväksymään kavereita. Ja vaikka en ite ookkaan täällä aupparina ni tuli kunnon flashback ku Oona lähti. Mie sillon Barcelonassakin ni tuntu et oikee keskitty pelkästää niitten suomalaisten tutustumisee, koska sitte ku ne lähtee ni tietää ettei ne hyvästit oo ikinä lopulliset. Miulla oli Barcelonassa yks kamu joka on Uudesta- Seelannista ja oli se jotenkin masentavaa ku sanottii heipat ku kummatki sano, et voi hyvinki olla mahollista ettei koskaan enää tulla näkemään. Karua puuhaa.

Mitäs muute..meillä loppu eilen yliopistotunnit. Ja nyt alko lukuloma! Joka tosin kestää vaa sen 10 päivää ja sitten alkaa kokeet mutta anyway. Ja pääsin muuten vähän aikaa sitten elämäni ekan espanjan kielisen kokeen läpi, pääsin psykan välikokeen! Vaikka se olikin vaan välikoe, ja pelkkää oikein/väärin niin hitsi siit tuli hyvä olo ja sain siitä niin paljon tsemppiä. Niiku sanoin edellisessä postauksessa, ni se motivaatio vaatii onnistumisia. Jos ei koskaan onnistu ni sitä motivaatioo on tosi vaikee kaivaa mistään. Vaikka nää kokeet edelleen on aika vaakalaudalla ja miuta pelottaa tosi paljon miten tuun niistä selviytymään, niin ainakin jaksan lukea paljon paremmin. t.tänään aivan liikaa psykan lukemista.

Huomenna pidetään Roosan kanssa Euroviisu iltamat ja saan tänne koirakamun kylään, en malta oottaa!! Onneks kohta jo pääsee Suomeen halimaan omia koiria. Sunnuntaina on joku ihme venezualalainen fiesta meininki jossain mihin meen Roosan kamuks ihan vaan sen kunniak et maanantaina ei tarvii nousta ajoissa, tai mennä koko päivänä minnekkään! Ihanaa, et ei oo enään tunteja mut kieltämättä tulee jopa vähän ikävä, mie oon nimittäin ainakin tykänny mennä kouluun. (okei en ehkä ihan aina) No, eiköhän täs oo nyt ihan tarpeeks noitten kokeiden kanssa. Mie jatkan nyt kummiski viel vähän psykan lukua ja meen sit koisii, palaillaan taas! (joskus...:D)

Emmin painottamana innottamana päätin tulla taas näyttäytymään täälläkin. Oon viimeeks kirjotellu tammikuun puolessa välissä, kaks kuukautta sitten.. toistan ehkä itteäni mut hyvä jumala kun aika menee.

Miust tuntuu, et en ehkä sen takia oo kauheesti halunnu tänne tulla, koska en tiiä mistä puhuisin. En haluu pitää tätä blogia minään kiillotettuna kuvana, vaan tuoda tän koko seikkailun kaikki puolet esiin. Ja totuus on se et nää viimeset kuukauden on ollu aika lailla hirveitä. Ikävä Suomeen ja Suomea ei oo koskaa ollu yhtä suuri kun Joulun jälkee. Koulussa vaan turhauttaa ja väsyttää ja tuntuu et tulee pettymyksiä pettymyksien perään. Tuntuu ku ois jääny kaikessa kehityksessä jälkee ja et oisin taas se sama tyyppi ku syyskuun 7 päivä ekana yliopistopäivänä. Samaan aikaan ootan ihan innolla kesää, että pääsen Suomeen mut samalla ootan kauhulla kun tiiän et vastassa on 10 koetta ja luotto omaan osaamiseen on joku -500/5. Miuta jollain tapaa stressaa ihan kauheesti se, että jos en pärjää täällä onks kaikki ihan pettyneitä ja häpäisenkö itteni jos joudun menemään häntä koipien välissä takas, vaikka en tänne ees lähteny ku soitellen sotaan vaan pikemmin "noh katotaan mitä täst tulee". Miuta ahdistaa ajatus millasta rahallista tappiota tulee jos oon ens syksyny Suomessa, vaikka tiiän että suomen palkoilla ei ees paljon tunteja tarvii tehä että saan ne maksettua. Aina ku katon miun vaatekaappia miun ensimmäinen ajatus on, että miten ikinä saan vietyä nää täältä suomeen. Kaikista naurettavinta täs on se, että eniten ahdistaa ajatus et mein pari luokkalaista pääsee sanomaan "mitä mie sanoin". Jotenkin etenkin niille haluaa näyttää et oikeesti pystyy ja osaa ja ne hetket kun ryhmätöis ei saa sanottua sanaakaan kun ei vaan tajua on niin kamalia ja ahdistavia. Valtaosa mein luokkalaisista on meitä kohtaan tosi kivoja ja aina sanoo kuinka rohkeita ollaan että ylipäätänsä tultiin mut sit siel on myös niitä jotka kysyy että mitenköhän ikinä meinataan päästä kokeista läpi ja istuu vaan hiljaa kun kysytään voidaanko tulla teidän ryhmään.

Ja ku en mie halua lähtee täältä. Tykkään tästä kaupungista ja miulla on täällä elämässä niin ihania ihmisiä. En mie halua "luovuttaa" vielä. Välil vaan tuntuu et se on kiveen kirjotettu fakta, et mie en vaan pysty. Meil on täl hetkellä koulussa ihan jumalaton määrä kaikennäkösiä töitä, enkä ees ymmärrä missä välissä ne pitäs ehtiä tehdä. Tai no,toki nää paikalliset ehtii, mut meillä ku menee kaikkeen tuplasti enemmän aikaa. Yhen artikkelin lukemiseen ja referointiin saan helposti kulumaan kolmeki tuntia, ilman että ees kunnolla ymmärsin mitä luin. Ja ku jossain välissä pitäis ehtiä myös kerrata sitä tunnilla käytyä teoriaa, ettei se jäis ihan viimetippaan. Ja käydä salilla. Ja nähdä kavereita muuallakin ku luennoilla. Ja nukkua. Ylipäätänsä tehdä kivoja asioita ilman, että niistä potee huonoo omatuntoo. Miul on viimeset pari päivää ollu semmonen olo et ois juonu jonku 15 redbullia, ihanku sydän paukkaus rinnasta ulos.

Essi oli täällä käymässä, mikä oli miusta ihanaa koska se vähän helpotti Suomi-ikävää. Käytiin Portugalissa ja vaikka se olikin ihan huippureissu, podin kauheeta omatuntoa, et miks oon siellä kun miun pitäs olla Madridissa pänttäämässä. Ollaan ylihuomenna lähössä Marin kanssa pääsiäislomalle Amsterdamiin ja Berliiniin ja oon kovasti miettiny mitenköhä sitä pääsis semmoselle lomamoodille, oikeen rauhottumaan ilman et miettis mitään koulujuttuja täällä.

En nyt haluu antaa semmosta kuvaa, et oisin ihan masentuneena täällä. Esimerkiks tänään miulla oli hyvä päivä koulussa. Saatiin paljon töitä tehtyä ja pysyin opetuksessa mukana. Miut otettiin positiivisesti ryhmään mukaan eikä ahdistanu. Eilen oli kans mukava päivä. Mein iskän serkku oli käymässä Madridissa ja käytiin hänen kanssaan syömässä. Se et pääs juttelemaan "tuntemattomalle" aikuiselle näistä jutuista oikeesti helpotti ja pitkästä aikaa menin nukkumaan oikeen levollisin mielin :D Varmaan tää sairastelukin vaikuttaa tähän mielialaan, nyt ku tosiaan tartteis kaiken mahollisen energian. Nää fiilikset on vaan semmosia,et sit kun ne iskee ne iskee ja lujaa. Se ei oo vaan semmonen pikanen 5 minuutin alakuloisuus vaan siin oikeesti kyseenalaistaa jokaisen oman taidon ja ajatuksen, miettii vaan et mitä hemmettiä sitä aatteli ku kuvitteli et pystyy tähän.

Tiiän et pitäis yrittää vaan tsempata ja niin meinaankin. Tän loppuajan meinaan painaan niin kovaa kun vaan pystyn ja tehdä kaikkeni. Sit kävi miten kävi, ei ainakaan harmita eikä tarvi jossitella.

Back to basics

PFFFFFF en osaa muuta sanoo. Viikko sitten palasin takas Madridin kamaralle ja nooooooooh. Eka päivä meni siinä et raahasin itteni kentältä kotiin, palelin täällä sisällä ja lähin raivolenkille ku vaan suoraan sanoen otti pannuun. En tiiä johtuko se kokeista vaa mistä mut ärsytti vaan niin kovin tulla takasin tänne. Nyt on jo pikkasen helpottanu ku on päässy näkee kavereita ja on takas rutiinissa mut silti kyl jos voisin painuisin Suomeen viel vähäks aikaa. Tiedän et ulkomaille muutto on ollu täysin oma valinta eikä kukaan tänne miuta pakottanu, mut nyt ku viimoset vajaa 2 vee on asunu enemmi tai vähemmi ulkomailla ja käyny Suomessa vaa väliaikasesti ni alkaa ärsyttämään aina ne iänikuiset hyvästelyt. Ei siinä muuten mitään, mut se tieto siitä et kun lähet pois et saat oottaa melkee 6kuukautta et "pääset" takas on masentava. Meinaan siis sellai, että jos yhtäkkiä tekiskin miel mennä käymään kotona viikonlopuks niin et mene. Onneks aika, ainaki normaalisti on aina kulunu ihan supernopeesti ja veikkaan muutenkin et helpottaa ku kokeet on ohi eikä oo tätä älytöntä stressiä.

Kokeista muuten senverran et 3/5 on nyt takana. Meil on ollu sosiologia,laki ja antropologia ja eessä vielä sosiaalityön alkeet ja tilastotiede. Sosiologian joudun uusiin, kokeen sekä yhdet esseet (joita tein liian monta tuntia). Kokeesta oikeestaa tiesinkin et sen joudun uusimaan, mut ne esseet vähän ärsyttää. No, jos jotain positiivista pitää ettiä niin mein luokalta 60 ihmisestä puolet joutuu uusimaan ja suurimmalla osalla on sama numero kun miulla, enkä oo ihan siellä hännillä sentään. Lakikokeessa tiiän et se mitä kirjotin oli asiaa, mutta en tiiä oliko asiaa oikeeseen kysymykseen ja antropologiassa taas oli monivalintaa ja yks essee joista molemmista pitää saada väh 5 pistettä. Ja ku en tiedä kuin paljon se opettaja vaatii, et onks miun esseessä tarpeeks tietoa, vaik se tieto onkin oikeeta. Tavallaan tuntuu et ehkä nää ekat kokeet on feilattava :-D Koska nyt esim tohon sosiologiaankin luin ihan vääriä asioita, ku kuvittelin et yliopiston kokeet ois vähän toista luokkaa, loppupeleissä nää kokeet on ollu aika samanlaisia kun meillä oli lukiossa koeviikolla.

Käytiin eilen Marin kans pörräämässä kaupungilla jossa oli taas ihan liikaa väkeä :-D Se mitä Lappeenrannassa on oikeesti parasta on se et kaupungilla mahtuu kävelemää ilman et joudut menemään sellasta etanavauhtia tai pujottelematta :-D Onneks myö sentään asutaan suht rauhallisel alueella eikä ihan kaiken keskellä. Mie taidan painuu kohta väsäämään jotain ruokaa (kilo kukkakaalia, that's all I have) ja tsiikaileen vähän tiistain kokeen muistiinpanoja!