Vida universitario

Täällä ollaan elelty nyt sellaset puoltoista viikkoa ja eka viikko yliopistossa on takana. Huh ja huh sanon. En missään vaiheessa oo aatellu et tää tulis olemaan helppoa mut nyt stressilevelit huitelee jossain ihan korkeuksissa :D Meillä on koulussa silleen että maanantaina ja tiistaina on luennot ja sitten keskiviikkona ja perjantaina practicas, eli tehdään pienimmissä ryhmissä töitä ja tunneilla osallistutaan eikä vaan istuta ja kuunnella. Mie oon semmonen, et alan aika pienestä stressaamaan ja oon jo nyt ihan paniikissa että tuunko pääseen noista practicas jutuista läpi, koska ne on alkanu jo nytte. Luentojen suhteen ei oo paniikkia, kun ne kokeet on vasta ens vuoden alussa, niin aika hyvin aikaa oppia kieltä jne. Mutta no, poco a poco, niin kaikki täällä miulle sanoo.

Se mein koulu on muuten ihan järkky. Jännä, koska tosi monet sanoo et complu on hirmu arvostettu täällä, mutta siis, se on ku vankila. Graffitteja joka puolella, käytävillä poltetaan tupakkaa ja vähän muutakin ja kahviosta saa ostaa olutta :-D Ei ihan niinku Suomessa. Opettajat on thank god,tosi kivoja ja muutama kun tietää et ollaan ulkomaalaisia niin on jo sanonu että heti jos tulee epäselvyyksiä niin pitää vaan rohkeesti mennä kysymään eikä haittaa jos ei ihan kaikkea tajutakkaan. Parin luokkalaisen kanssa ollaan jo juteltu mut tuntuu et suurinosa vähän arastaa meitä, koska ne ei puhu enkkua ja tietää ettei myökään mitään experttejä olla espanjassa (huomhuom mein piti esittäytyä luokalle voi jesta se oli kamalaa)

Kämppääkään ei oo löytyny ja se eritoten stressaa niin julmetusti. Asustelen siis tässä yksiössä edelleen, mut koko ajan on vähän pelkoa, et mitä jos tän kämpän vuokralainen tuleekin aikasemmin kotiin kun mitä on sanonut.. Yks tyttö auttaa meitä asunnon ettimisessä ja olin niin innoissani ku lauantaina piti olla 3 näyttöä kivoilta alueilta mut en tiiä mitä tapahtu, niistä ei ikinä kuulunu mitään :/

Tän kaiken stressin keskellä pitää siis vaan yrittää keskittyä kaikkiin kivoihin juttuihin ja nauttia esim siintä kuinka lämmintä täällä on! (täl viikolla reippaasti kolkyta astetta ainanki!!)Oon myös tavannu huipputyyppejä, enkä vois olla onnellisempi et Roosa on miun kanssa tuol koulussa. Yks päivä Lidlissä törmättiin suomalaiseen erasmusvaihtariin jonka kanssa käytiin istumassa iltaa ja eilen  baarissa törmättiin yhteen espanjalaiseen ja hänen suomalais-espanjalaiseen kaveriin! Voitteks uskoa. Se on asunu koko ikänsä Madridissa mut muistaakseni äiti on suomalainen. En malta oottaa et päästään juttelemaan kunnolla! Voi kunpa kaikki muukin ois yhtä kivaa ja helppoa kun uusiin tyyppeihin tutustuminen..

Yksin asuminen on ollu tosi virkistävää! On ollu  paljon rauhallista aikaa ja saa kulkee vaikka ilman vaatteita jos siltä tuntuu, tai maata lattialla poikittain eikä kukaan sano mitään. Ja on ollu kiva ku on ite saanu päättää mitä ruokaa haluaa millonki syödä ja en tiiä, oon kyllä muutenkin tykänny. Esim. ei pidä laittaa ovee kiinni ku menee suihkuu tai vessaa..so much win! Oon kyl silti ihan innoissani et mari on tulossa, koska vaikka kuinka kivaa tää yksinasuminen on ollu, niin huomaan et roikun koko ajan whatsapissa kun kämpillä ei oo ketään kelle kertoa päivän tapahtumia ja jakaa ajatuksia. Juttukaveria siis kaipaan, oon kyllästyny puhumaan seinille :D Lenkkikamua myös kaipaan.. tekis niin kovasti miel kaivaa lenkkarit ja juoksuhousut tuolta ja lähtee urheilemaan mut en jaksa menny eksymään tonne kaupunkii itte.. kävin yks päivä retirossa ja siis eksyin niin totaalisesti..kävelin vissii sen koko mestan ympäri :D että mari,  olet very much welcome!

Si tus sueños no te dan miedo, no son lo suficientemente grandes

Arvatkaas missä oon? Istun yksin pikku yksiössä Madridissa. Muutin siis tänne! Miulla alkaa koulu maanantaina ja no niih. :D Tulin tänne tänään aivan heeeelvetillisen pitkän matkustuksen jälkeen ja oon ihan poikki. Oon väliaikaispunkkaamassa yhen suomalaisen tytön kämpässä, kun omaa kämppää ei vielä oo. Mari on siis muuttamassa tänne myös niin ettiskellään kuumeisesti meille asuntoa. Oon niin huojentunut ja kiitollinen et sain tälläsen väliaikasen mestan, ja saan muutaman päivän olla täällä ilmatteeks. Toivottavasti se kämppä löytys mahd. pian, ei oo mitään halpaa hupia asustella rempatussa uudessa yksiössä..

En oo oikeen vieläkään sisäistäny et oon täällä. Kaikki tapahtu ihan hullun äkkiä, kun vasta noin 1,5viikkoo sitten sain tietää että pääsin sisään. Oon aika varma et nää ekat viikot tulee olemaa ihan hullun stressaavia, etenkin jos sitä kämppää ei ala kuulumaan. Vielä ku olin Suomessa oli vaikka mitä hyviä kämppiä vapailla markkinoilla ja sit pikkuhiljaa miun sähköposti täytty ilmotuksista et ne on menny. No mutta, niinkun sanottu, luojan kiitos miulla on tää mesta missä olla. Saaa olla rauhassa, tehdä ite ruokaa, on netti ja kaikki toimii. Ois ihan kauheeta olla jossain hostellissa.. Huomenna aion kyllä käyttää vaikka koko päivän siihen, et tongin vaikka pakolla meille jonkun kämpän mitä vois käyä tsekkaamassa!

Täällä asunnossa on muuten ihan järkyttävän huono äänieristys.. Oon nyt kuunnelly about koko Bruno Marsin tuotannon..

Huomenna tapaan yhtä suomalaista tyttöä ja lauantaina toista, josta oikeestaa tulee miun koulukaveri ja miuta jännittää! Muistan ku Barcelonassa oli ihan parasta ku sopi tapaamisia uusien ihmisten kanssa, mut palauduin suomalaisuuteen visssiin aika hyvin tos kesän aikana ja tuntuu oudolta et nyt "pitää" taas tuntemattomien kanssa mennä istumaan kahvilaan ja jauhamaan niitä näitä:-D

Miul ei nyt oikeen ajatukset kulje ku oon niin väsynyt..painun nyt suihkuun ja pistän netflixin pyörii, paras unilääke.

Hei muuten tuli jo asia numero yksi mitä tuli ikävä Suomesta. Sitä kun kaupasta ostat paketin hunajamarinoitua kanaa ja se on hyvää, eikä tarvi pelätä salmonellaa. Ostin tänään kaupasta kanaa joka oli ihan järkyttävää, jouduin yhesta suikaleesta leikkaamaan varmaan puolet irti kun ne oli täynnä jotai epämäärästä..