No llores porque terminó, sonríe porque sucedió

Oon bäk in Suomi. Ollu jo kolmisen viikkoa. Ja edelleen lähtisin tältä istumalta takasin Barcelonaan jos se olis mahollista. Miulla on ikävä Maria (ja muita Barcelona kavereita siellä sekä suomessa), ikävä Niliä, miun huonetta, ilmastoa, espanjan ja katalaanin(!!) kieltä, lähi bonpreuta, 365- kahvilaa, d'enric granados katua, uusia baareja, pikkukujia, sitä vapautta ja aivan kaikkea. Miulla kesti tosi pitkään totutella tähän Suomi elämään ja monen monta kertaa havahduin siihen , että aattelin olevani täällä vaan lomalla ja että kohta suuntaan takasin Espajaan. Koin miun huoneen siellä enemmän omakseni ku tän täällä. Koin ja koen edelleen Barcelonan enemmän kodiksi ku Lappeenrannan. Miulla kesti siks tulla niin pitkään ilmottelemaan ittestäni, koska en oo näinä viikkoina sietäny ees avata Picasan Barcelona kansiota, ku oikeen sydämestä riipasee.

Ensimmäiset 3 viikkoa oli kaikenlisäks sään puolesta aivan järkyttävät. Kauhee stressi pääsykokeista ei auttanu asiaa yhtää. Nyt onneks ilmat alkaa paranemaa, pääsykokeet on yhtä vaille taputeltu ja työt on alotettu. Vaikka tiiän et kesä tulee olemaan töitten osalta suht kiireinen oon tosi helpottunu et oon saanu tähän elämään täällä jotain rutiinia ja miulla on taas tuloja eikä tarvi jokaista senttiä laskea!

Oon tosi kiitollinen siitä et sain viettää elämästäni 8 kuukautta just siinä perheessä missä olin. Oon saanu niin monta uutta ja mahtavaa ystävää ettei tosikaan <3 vaikeinta tässä on se, että osa on jo täällä Suomessa mut silti niitä ei pääse näkemään ku asutaan niin kaukana toisistamme. Emmi vieraili yks päivä tässä Lappeenrannassa ja oli niin hassua sanoa moikat, ku siinä ehti tulla jo semmonen fiilis, että noni nyt taas tää tyyppi on läsnä miun elämässä ihan konkreettisesti vaikka en taaskaan tiiän millon tullaan seuraavan kerran näkemään. No mut tärkeintä on et tietää et ne tyypit on osa siun elämää vaikka ette usein näkiskään :)

Mie en oikeesti voi muuta kun suositella jokaiselle ulkomaille lähtöä jos on yhtään mielenkiintoa! Tavallaan jopa mietin et se on jotain mitä jokaisen kannattaa ja melkeen täytyy tehdä. Siinä kasvaa kumminkin niin paljon! Vaikka miekin menin käytännössä valmiiseen pöytään ulkomaille muuttaessa, miulla oli siellä perhe joka huolehti,enkä menny täysin tyhjän päälle niin silti. Lähdin yksin ilman että tunsin entuudestaan ketään ja onnistuin rakentaa sinne varsin mukavan elämän. Näin vähä aikaa jonkun hyvän vaihtari sitaatin jota voi soveltaa tähäki : rakennat elämää kotikaupunkiisi, jätät sen kun lähdet ulkomaille vähäks aikaa, rakennat ulkomailla elämää ja jätät sen ikuisesti kun lähdet. Kumpikohan vaikeempaa?

Luultavasti tälläkään kertaa ei miulle koulupaikkaa tuu mut oon silti aika chillisti sen asian suhteen. En koe et miulla on vieläkään mikää hirvee kiire koulunpenkille. En tiedä yhtään mitä teen jos en pääse nyt kouluun, mut voin miettiä sitä ihan rauhassa. Miulle ulkomailla oleminen, uusien kokemusten ja ystävien saaminen on 100 kertaa tärkeempää kun se , että valmistun 5 vuodessa yliopistosta, saan työpaikan ja teen töitä hautaan saakka. Se sopii jollekkin mutta ei miulle. Miun mielestä nyt on se aika tehdä mitä haluaa, mennä ja tulla.

Jos jollain on jotain kysyttävää Espanjasta, Barcelonasta miun aupair vuodesta tai mistä vaan niin laittakaa tohon kommenttikenttään kysymyksiä ja voin vastata sit niihin vielä yhdessä postauksessa. Muuten miusta tuntuu et jätän tän blogin tähän, en jotenkin koe et miulla on tästä LPR elämästä hirveesti mitään kerrottavaa... :-D!

Tossa de Mar

Heissulei! Täällä vietellään sunnuntaita jokseenkin väsyneissä oloissa.. Mentiin eilen aupair tyttöjen kanssa ulos ja heräiltiin Marin kanssa tänään siinä 12 paikkeilla ja sen jälkeen oonkin aikalailla KOKO päivän pakannu ja pakannu ja pakannu. Ja käytiin myö pienellä happihyppelyllä. Täällä on ollu tänään ihan helvatun kuuma ja mittari näytti 32 astetta päivällä. Voin sanoo et tää miun huone tuntu ku saunalta etenkin ku sain tapella noitten tavaroiden kanssa. Nyt oon onneks pakannu milteen kaikki ja huomenna ei tarvii sormea tän urakan eteen liikauttaa, tiistai-iltana vasta kun pakkaa loput jutut niin hyvä on. Ja joo..lisäkiloille taitaapi mennä. Tai katotaan miten armollinen vueling miulle on :-D Mut kyl tänään tuli jo yhessä vaiheessa semmonen aikamoinen epätoivo ja istuin vaan tässä sängyllä varmaan 10 minuuttia ja tuijotin tätä tavaran määrää haha. Sitte jääkin nähtäväksi miten ihmeessä meinaan nää tavarat raahata lentokentälle, voi apua.

Anyways, perjantaina lähettiin perheen kanssa Llorettiin ja olin siellä sitten lauantaihin saakka. Ihan perus meininkiä, niillä oli paljon kavereita siellä ja oli hassua ku ne tyypit oli niitä samoja kenet oon viimeeks tavannu sillo 8 kuukautta sitten ja olin iha onnessani ku tosi moni sano et ero on kyl ihan huima kielen suhtee, mitä se oli kun viimeeks tavattiin! Ja oikeesti se, että ku kuunteli niitten keskustelua niin tajusin jopa, vaikka sinne tänne saatto lipsahtaa aina pari sanaa katalaania. Haha so proud. Lauantaina nää vei miut pienelle reissulle viereiseen kylään, Tossa de Mariin ja se oli ihan sika ihana paikka, kattokaa!

Tykästyin tosi paljon tohon paikkaa! Se muistutti välillä tosi paljon Tallinnan vanhaa kaupunkia, Kivikatuja, kivirakennuksia, pikku kujia ja paljon paljon baareja ja ravintoloita. Ei tuolla paikassa oo kuiteskaan niin pajon nähtävää, että siellä montaa päivää viihtyis, mut tämmöseks pikaseks päiväreissuks oikeen passeli!

Huomenna mennään ottamaan Marille läväri ja naatitaan auringosta! Sitä miun pitää ilmeisesti tehä niin paljon ku mahdollista, Marin tiedän mukaan jossain oli satanu räntää. RÄNTÄÄ. TOUKOKUUSSA. Ja täällä on koko ens viikko jotain 27 astetta. Mie en ala. Oon nyt vakavasti harkinnu sitä passin hävittämistä ihan vahingossa..